Auktoriteettipelko ja vaikeneminen

Luotanko enemmän itseeni vai järjestelmään?

Kirjoittaessani tätä silmiini osui Maria Nordinin teksti joka meni suunnilleen näin, jos ihminen ei luota omaan kehoonsa, vaan pelkää sitä ja luontoa, on turva haettava ulkopuolelta. Tätä samaa olin juuri pohdiskellut omalla kohdallani. Suuren osan elämästäni ulkopuolelta tuleva tieto on tuntunut luotettavammalle kuin sisäinen tieto ja omat kokemukseni. Olen olettanut, että toiset tietävät asiat paremmin ja etenkin, jos he ovat miehiä, minua vanhempia, rationaalisia tai järjestelmän sisällä (opettajat, lääkärit, päättäjät ym.). En luottanut riittävästi itseeni ja kokemuksiin pohjautuvaan tietooni, en edes itseäni ja omaa elämääni koskevissa asioissa. Kapinoin hiljaa mielessäni, mutta en uskaltanut ilmaista sitä ääneen.

Sama koski myös työtäni aiemmin julkisen puolen hoitajana ja sen jälkeen yrittäjänä. Hiljaisuus, kiltteys ja miellyttäminen. Luonnollisesta näkemisestä puhuminen sujui ”turvallisesti” ja venettä heiluttamatta yli neljä vuotta, kun en tullut aktiivisesti esille vaan kerroin vain niille jotka löysivät itse luokseni. Samalla tuntui kuitenkin turhauttavalle, sillä tiedän kuinka upea juttu tämä on ja että moni voisi voimaantua ja saada apua näkemiseen tämän tiedon kautta. Onko siis oikein pysyä hiljaa arvostelun pelossa?

AVI:n selvityspyyntö markkinoinnista

Maaliskuussa 2021 Maria Nordin pyysi haastattelua youtube kanavalleen aiheesta Mieli ja näkö – näin ajatukset ja tunteet vaikuttavat näköön. Videon alussa esittelin lyhyesti itseni vastauksena kysymykseen ”haluat sä kertoa nopeasti kuka oot”. Esittelyssä tulin maininneeksi aiemman koulutuksen ja työhistorian, jota on aika pitkältä ajalta elämässäni ollut hoitoalalta (lh, sh, th, dh) julkisella puolella. Minulla ei tullut siinä kohdassa mieleen, että olisi ehkä pitänyt mainita, että opiskeluja ja työskentelyä noin 16 vuotta  alalla, jota en voi tässä yhteydessä mainita väärinkäsitysten välttämiseksi.

Tämä sai nimittäin aikaan, että AVI:lle pli tehty ilmoitus ja sieltä tuli selvityspyyntö ”Terveydenhuollon ammattihenkilön Kehon Viisaus tmi- yrityksen markkinoinnista” toukokuussa.

Selvitys koski sivuillani myynnissä olevan Kirkas näkö luonnollisesti -verkkokurssin markkinointia. Kurssin tarkoitus on opettaa miten huoltaa silmiä ja näköä luonnollisesti sekä luoda yhteys omiin silmiin ja oppia ymmärtämään niiden viestejä. Kurssilla harjoitellaan rentouttamaan ja vahvistamaan silmien ulkoisia lihaksia ja kerrotaan, että tämä voi auttaa mm. kuiviin silmiin ja näön tarkkuuden paranemiseen. Nämä asiat kerrotaan myyntisivulla. Ongelma oli, että haastattelussa mainitsin aiemman koulutuksen ja työkokemuksen. Kurssin myyntisivulla tätä ei mainosteta ja siellä on alusta asti ollut maininta, ettei kyseessä ole lääketieteellinen hoito ja kehotetaan keskustelemaan silmälääkärin kanssa ennen harjoittelun aloittamista, jos on jokin silmäsairaus tai muu huoli silmistä.

Vastasin heti seuraavana päivänä kysymyksiin, sillä säikäytti ja ihmetyttihän viranomaisen lähettämä kirje nuhteettomaksi pyrkinyttä kansalaista. Aivan kuten poliisiauton näkeminenkin saa jalan nousemaan kaasulta, vaikka nopeus olisi valmiiksi rajoitusten mukainen.

Selvitystä kaipasi myös seuraava ”Internet–sivuilla oleva maininta työn ja sisäisen totuuden välillä olevasta ristiriidasta jää selventämättömäksi”. Tässä oli kyse etenkin oireiden hoitamisesta lääkkein ja omasta totuudestani osin poikkeavan ruokavalion avulla. Koin vaikeaksi, kun ei ollut lupaa (eikä rohkeutta) kyseenalaistaa asioita, jotka tuntuivat itsestä väärille. Toistin esimerkiksi lääke-edustajien opettamia lauseita verisuonten tukkeutumisesta ja kolesterolilääkkeiden hyödyistä samalla normalisoiden haittoja, kuten osalle potilaista aiheutuvia jalkakipuja. Työssäolo aikana tuli eteen jatkuvasti tilanteita, joissa koin että asiakasta/potilasta olisi voitu auttaa ja hänen elämänlaatuaan kohentaa paremmin, jos olisi ollut aikaa syvempiin kohtaamisiin ja laajemmat mahdollisuudet käyttää omaa osaamista ja tietoa. Koen, että yhteiskunnan tämän hetken järjestelmät eivät tue parhaalla tavalla ihmisen voimaantumista ja terveyttä.

”Yrityksenne markkinoinnissa tulee esille, että kurssilla voi olla vaikutuksia erilaisiin näön ongelmiin.” Tämä on totta. Alkaessamme kiinnittää rakkaudella ja läsnä ollen huomiota kehoomme tai silmiimme, olisi ihme jos vaikutuksia ei voisi tulla! Muutoksia ei luvata vaan niiden mahdollisuudesta kerrotaan.

Holhousyhteiskunta vai luottamus yksilöihin

Ilmeisesti suurin ongelma tosiaan oli tuo terveydenhuollon koulutus ja vaara, että asiakas luulee kyseessä olevan terveydenhuollon palvelu, jota tarjotaan terveydenhuollon koulutukseen ja osaamiseen liittyen. Itselläni ei ole tullut mieleen, että terveydenhoitajan koulutus olisi lainkaan merkittävä apu näkemisen, silmien, tunteiden ja syvemmän tietoisuuden taidoista puhumiseen, joten en hoksannut sen mainitsemista varoa. Olen korostanut videoissa ja teksteissä sitä, että en ole optikko enkä silmälääkäri vaan itsenäisesti opiskellut kirjoista sekä eri opettajien videoilta aihetta. Lisäksi kehon ja mielen yhteydestä olen saanut oppia ja kokemusta, mm. mindfulness, Rosen-terapia ja jäsenkorjaus -koulutuksista.

Ei enää nuhteeton. Tervetuloa vapaus ja luottamus!

Selvityspyynnön tullessa ja sitä ennen kuullessani ikäviä kommentteja videon jälkeen sosiaalisessa mediassa, tuli tarve vetäytyä ja suojautua. Olen ollut pienestä asti hyvin auktoriteetti uskovainen ja kyse on ollut varmasti enemmän pelosta kuin kunnioituksesta. Olen arvioinut ihmisten arvoa ja viisautta pienestä asti ensin iän ja myöhemmin koulutuksen ja työpaikan mukaan. Tämä ammatin mukaan arvottamisen tarve helpotti vasta erään Rosen-terapia kurssin jakopiirissä. Siinä piirissä ymmärsin syvästi, että meillä kaikilla on pohjimmiltaan samat pelot ja toiveet eikä ammatilla tai omaisuudella ole niiden kanssa mitään tekemistä. Että ensisijaisesti me kaikki ollaan ihmisiä ja sitten pieninä mausteina päällä eri ammatteja, elinympäristöjä ja menneitä kokemuksia.

Nämä oivallukset vapautti auktoriteettipelosta ja ihmisten arvottamisesta ulkoisen perusteella. Häpäistyksi, tuomituksi ja nolatuksi tulemisen pelko nosti kuitenkin päätään AVI:n kirjeen myötä. Kirje nosti esille tutkittavaksi häpeän ja halun olla nuhteeton. Juurikin nuhteeton! Ettei kenelläkään ole mitään huomautettavaa mistään tekemästäni. Vanhat pelot saivat hiljentymään ja pienentymään pitkäksi aikaa asian esille nostamisen suhteen. Keräämään voimia ja rohkeutta astua eteenpäin vahvempana.  Jos haluaa tehdä mitään merkittävää, voi tuskin välttää toisin ajattelevien vastustusta! Mitä totuudenmukaisemmin puhuu, sen enemmän se aiheuttaa vastustusta siellä missä totuutta ei haluta nähdä ja kuulla. Jatkossa hylkään mieluummin nuhteettomuuden ja miellyttämisen halun kuin itseni! Tärkeintä on, että voin itse seistä sanojeni takana ja perustaa ne tämän hetken parhaaseen mahdolliseen tietämykseeni.

AVI:lta ei ole tullut palautetta tai parannusehdotuksia, vaikka aikaa on kulunut jo pian 4 kuukautta. Otan tämän selvityksen kiitollisuudella vastaan. Se antoi minulle mahdollisuuden tutkia viranomaisiin ja auktoriteetteihin liittyviä uskomuksia ja pelkojani. Kävin myös www-sivuni vielä kertaalleen ajatuksella läpi todeten että hyvät ovat ja linjassa arvojeni kanssa. Yhden lisäyksen tällä tarkastuskierroksella tein, joten nyt kaupan alalaidasta löytyy linkki kuluttajansuojalakiin. 

Mikä sitten saa hiljentämään äänen, astumaan sivuun tai olemaan näkemättä?

Itselleni se on ollut arvostelun, tuomitsemisen ja hylätyksi tulemisen pelko. Nyt näen, että pahinta mitä voin tehdä on hylätä itseni ja oma totuuteni. Silloin en täytä paikkaani ja tee arvokasta työtäni tässä maailmassa. Minussa on kaikki se voima ja viisaus mitä tarvitsen ja vain minä voin täyttää paikkani tässä elämässä! Valitsen siis rakastaa ja iloita siitä että OLEN tässä juuri nyt.

”Rakkaus on pelosta vapautumista, näkeminen katsomista rakkaudella.”  Gerald Jampolsky